Maailmalta Polarialle
Harva ajattelee Mäntyharjua paikkana, jonne maailmalta muutetaan työn perässä. Silti Polarian tehtaalla työskentelee kasvava joukko ihmisiä, jotka ovat jättäneet taakseen kotimaita ja tuttuja arjen kuvioita.
Polarialla työskentelee joukko ihmisiä, jotka ovat saapuneet Suomeen eri maista ja elämäntilanteista. Jokainen on kulkenut oman reittinsä Mäntyharjuun ja löytänyt täältä jotakin, mikä on saanut jäämään.
Hevostalleilta teollisuuteen
Christina on kotoisin Etelä-Englannista Lontoon läheltä, suunnilleen Mäntyharjun kokoiselta paikkakunnalta. Yhteys Suomeen syntyi jo varhain – Christinan äiti on suomalainen ja kotoisin Mikkelistä, mikä vaikutti osaltaan hänen muuttoonsa reilu 15 vuotta sitten.
Ennen Polariaa Christina teki vuosia töitä hevosten kanssa. Työ oli fyysisesti raskasta ja etenkin talvipakkaset tekivät työstä vaativaa.
Työskentely Polarialla pistehitsaajana on ollut hänen mukaansa selkeästi erilaista kuin Britanniassa.
“Työkulttuuri on Suomessa rennompi. Täällä on aikaa jutella ja olla tekemisissä työkavereiden kanssa,” Christina kuvaa.
Eri taustoista samaan työpaikkaan
Mac, Ariel, Jock ja Francis ovat kaikki kotoisin Filippiineiltä, mutta eri puolilta maata. He eivät tunteneet toisiaan ennen Suomeen muuttoa – tutustuminen tapahtui vasta Mäntyharjussa. Nelikon taustat ovat monipuoliset: Mac on työskennellyt kokkina, Ariel on sairaanhoitaja, Jockin tausta on autoalalla ja Francis on IT-alan koulutettu, joka on viimeksi tehnyt töitä logistiikan parissa.
Polarialla Ariel työskentelee maalauslinjan loppupään työntekijänä, kun taas Mac, Jock ja Francis toimivat pistehitsaajina. Nelikosta pisimpään talossa on ollut Francis, joka on ehtinyt työskennellä Polarialla jo lähes puolitoista vuotta. Mac puolestaan on ryhmän tuorein tulokas.
Parempien mahdollisuuksien tähden
Suomeen miesnelikon toi ennen kaikkea perheet ja halu tarjota lapsille paremmat mahdollisuudet. Heidän vaimonsa työskentelevät hoitoalalla ja lapset käyvät nyt suomalaisia kouluja tai ovat päiväkodissa. Francis kuvaa eroa kotimaahan konkreettisesti:
“Filippiineillä koulut ja terveydenhuolto eivät ole ilmaisia. Julkisessa koulussa voi olla 50–70 oppilasta luokassa, ja jos haluaa lapsen yksityiskouluun, yksi työ ei riitä.”
Ariel lisää hymyillen, että lasten on pienenä helppo sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan – muut nyökkäävät vieressä.
Enemmän aikaa perheelle
Filippiineillä työviikko oli kuusipäiväinen, maanantaista lauantaihin. Työasiat seurasivat usein mukana vapaa-ajalle, ja työpäivät venyivät. Suomessa arki on heidän mukaansa tasapainoisempaa: työ jää työpaikalle ja vapaa-aika perheelle.
Kun Jockilta kysytään, mikä Suomessa on parasta, hän vastaa hymyillen:
“Työ.” Hetken päästä hän lisää virnistys suupielessä: “Ja hiljaisuus.”
Polarialla alkuun pääseminen on ollut heidän mukaansa sujuvaa. Työtehtäviä on opittu helposti, kollegat ovat olleet avuliaita ja ohjeistuksia on saanut englanniksi. Suomea he opiskelevat Mäntyharjun kunnan maahanmuuttokoordinaattorin avulla pari kertaa kuukaudessa silloin kun työvuorot antavat myöten.
“Luulimme oppivamme kielen töissä, mutta englannilla pärjääkin,” he naurahtavat.
Miehiä pidempään Polarialla työskennellyt Christina jatkaa vierestä virnistäen:
“Luulin pitkään, että työkaverit eivät vain puhu englantia. Sitten Polarialle tuli lisää ulkomaalaisia ja yhtäkkiä osaamista alkoikin löytyä”.
Jock, Ariel, Mac, Francis ja Christina kokevat olevansa onnekkaita saadessaan työskennellä Suomessa ja Polarialla. Kaikkialla työpaikan löytäminen ei ole yhtä helppoa esimerkiksi kielivaatimusten vuoksi, ja siksi he ovat erittäin kiitollisia mahdollisuudesta, jonka työnantaja on heille tarjonnut.
Ahkeruutta, osaamista ja ystävyyttä
Polarian suomalaiset työkaverit kuvailevat Christinaa sekä filippiiniläisiä kollegoita poikkeuksellisen ahkeriksi ja käsityötaitoisiksi tekijöiksi, joiden työjälki on aina hyvä. Oppiminen tapahtuu nopeasti, ja uudet tehtävät jäävät mieleen jo ensimmäisistä kerroista lähtien.
Villen mukaan heidän työotteessaan näkyy vahva ammattiylpeys ja halu tehdä asiat kunnolla. Hän toteaa, että heidän panoksensa näkyy konkreettisesti tuotannon sujuvuudessa.
Jesse korostaa samaa: mitään negatiivista ei ole tullut vastaan, päinvastoin – yhteistyö on ollut helppoa ja luontevaa alusta asti. Jesse kertoo myös arjen ulkopuolisesta yhteydestä, joka kertoo paljon luottamuksesta ja välittömyydestä. Hän on osallistunut lapsensa kanssa Macin lapsen syntymäpäiville.
Työkavereiden kommentit vahvistavat, että kansainväliset työntekijät ovat tuoneet tuotantoon lisää osaamista, hyvää energiaa ja työn laatua – ja samalla rakentaneet siltoja kulttuurien välille.
Paras asia Suomessa?
Christina: Lumi ❤️
Mac: Elämä ❤️
Ariel: Kunnioitus ❤️
Jock: Työ ❤️
Francis: Ihmiset ❤️